Gällivare dialects, alternately Gällivare Finnish (Swedish: Gällivarefinska, Finnish: Jellivaaransuomi) or, in more colloquial Swedish, village Finnish (byfinska), are a dialect group of Meänkieli or Northern Finnish. They are spoken around Gällivare, but also in Killivaara and Nattavaara.
Features of the dialects are absence of Vowel harmony: kyla 'village' (Meänkieli and Finnish: kylä), and the passive being used for the third person plural ending: äijät poltethin (Finnish: ukot polttivat). The dialect is also heavily influenced by Swedish and many loanwords have entered the Gällivare dialects.[1] A Gällivare dialect dictionary was made in 1992 by Birger Winsa.[2]
Features edit
- Passive being used for the third person plural ending
- /o/ has changed to /u/ often: isu 'big', (Finnish: iso).
- Triphthongs: syöi 'ate'.[1]
Example edit
- Oliko tännet tietä ennen?
- Ei.
- Eei oles, tie on. jaa, kyllä se on kuuskymmentä vuotta aikaa tullu.
- Juust vasta tie tehty.
- Sit ei ol ollu tietä, se on ollu liki Jällivaarhaav viis peniŋkulmaa kantant.
- Ei se niiv niin ra hauska homma sekkää.
- Ei ole miellùtta olleŋkha.
- Täältä kaloja vienhet ja vaihethanhej jauhuja ja kaffi(a ja sokkeri(a.
- Takka mennessä takka tullessa.
- Joo.
- Joo mie olen kans kokenu se reissu.
- Joo hän on kantannu mutta mi en ole kantan.
- Niit on ollu äijjiä jokka oŋ kantanhe sata kilua jauhuja. se on ollu lujat miehet en enne vanhast. Seon niemess oll yks äijä joka oŋ kantanu, sata kilu- Ollin Filppaaksi sanotti. sata kilua lyöny selkhän̬, ja lähteny marsii. ja eikä sollu pitkä.[3]
See also edit
References edit
- ^ a b "Jällivaaran murteet". sokl.uef.fi. Retrieved 2021-03-30.
- ^ "Meänkieli, yksi Ruotsin vähemmistökielistä - Kielikello". www.kielikello.fi (in Finnish). Retrieved 2021-03-30.
- ^ "Jällivaaran näyte". Kotimaisten kielten keskus (in Finnish). Retrieved 2021-03-30.